Kolmikoirainen lauma ja koira-aiheinen blogihaaste

Laumamme on yli vuoden tauon jälkeen taas kolmikoirainen.

Valitettavasti hurmaava Puuma-kelpie on meillä vain viikon. Tosin pohdimme sen kidnappaamista pidemmäksi aikaa :)

Meillä ei ole kelpieistä kuin positiivisia kokemuksia: iloisia, vilkkaita, sosiaalisia ja sopeutuvaisia. Ystävällinen ja fiksu Puumis sananmukaisesti luikerteli Nopan ja Taran suosioon, Juhasta puhumattakaan!

Tara ja Puumis juoksevat lenkeillä metsäautoteillä kilpaa ja sisällä Nopan kanssa Puumis nukkuu ja kerjää rinnakkain.

Noppa-pullero on saanut kadotetut kilonsa valitettavasti takaisin, tosin luulen että kortisonilääkitys turvottaa sitä jonkin verran. Mutta "kiitos" lääkityksen, se syö ja juo paljon ja se näkyy ja tuntuu. Ainakin siinä, että pesen yhä lattiat miltei päivittäin vaikka vahinkolirauttelut ovatkin vähentyneet.

Puuma tarkkailee lintuja

Pöhliäiset lenkillä eli Tara ja Puumis leikkivät metsäautotiellä

Noppa, Puumis ja upea kelottunut puu

 Tein Puumikselle suojaisan lepopaikan kangashäkkiin jonne laitoin sen oman peiton. Nopan mielestä loistopaikka...

Tara poseeraa (ainoa kuva jossa sillä oli silmät auki!), Noppa hiippailee takana - silmät kiinni!

  

Puumis päiväunilla

Meidät haastettiin, saimme koira-aiheisen blogihaasteen Sipikarien laumasta.

1. Mikä on arvokkainta mitä koirasi on tuhonnut?
Ensimmäinen koirani corgiuros Calle (jolla oli Napoleonin ego!) tuhosi kokoonsa nähden tehokkaasti vanhempieni asuntoa. Ei kohtaa ei seinää jossa ei olisi ollut pienten hampaiden jälkiä. Aikuisiässä se ei muistaakseni tuhonnut mitään. Seuraava corgimme Wilma ei tehnyt pentuna juuri tuhoja, mutta protestina pisti päreiksi yhdet uudet kenkäni. Skottiuros Reetu söi toisen omistajansa Kielon luona vaikka mitä, käytännössä yhden huoneen ikkunankarmeineen ja paljon muuta. Noppa tuunasi kankaita, meillä oli mm. joka ainoa tyynynkulma syöty, huovat rei´itetty jne. Tara oli vain tutkinut valokuvia ja mutustellut yksiä kenkiä. Vähällä ollaan siis päästy.

2. Milloin koirasi on omimmillaan?
Noppa kun se saa uida järvessä yksin, ilman että Tara paimentaa sitä rantaan. Miltei kuulen kun Noppa hyräilee itsekseen. Se todella nauttii siitä.

Tara on omimmillaan puutarhatöissä. Rakas Hullu Puutarhurimme ei pääse paimentamaan lampaita, mutta minä ja rikkaruohot korvaamme sen. Välillä sillä keittää homma niin yli, että se on vietävä sisälle rauhoittumaan.

3. Mikä on paras saavutuksesi koirasi kanssa?
Suorituksista kummankin koiran kanssa koulutustunnus TK2 tokokisoista. Avoimessa luokassa Nopalla kolme kisaa viikossa ja kolme ykköstulosta (kiitos Tainalle kahden kisan ohjaamisesta!), Taralla neljä kisaa ja kolme ykköstulosta.
Muuten saavutuksista se, että Tarasta on saatu yhteiskuntakelpoinen, sillä lähtökohdat huomioon ottaen se ei ollut todellakaan selvää. Se on aivan eri koira kuin meille tullessaan, eikä vain minun mielestäni.

Noppa on meidän oma seurakoira, rakastettava ja lojaali. Sekään ei ole itsestäänselvyys, tuon pullean pusuttajan kuoren alla on yllättävän tiukka, oman arvonsa tunteva ja itsepäinen luonne jonka kanssa neuvotellaan tietyistä asioista yhä. Lepsummalla otteella siitä olisi saanut kotiterroristin.

4. Mistä koirasi motivoituu parhaiten?
Kauhean vaikeaa arvata mikä Noppaa motivoi :) ruoka, ruoka ruoka... Taralle riittää tekeminen, se motivoituu siitä että saa tehdä jotain ja kiitokset ovat vain kiva lisä.

5. Ketä julkkista koirasi muistuttaa?
Nopasta tulee kyllä mieleen tv-sarjan Nanny äiti Sylvia Fine.
Tarasta tulee mieleen enemmän Muppet show:n hahmot, ehkä Animal ja Gonzo yhdistettynä.

6. Mitä olet oppinut koiraltasi?
Nopalta: miten saat koirasi motivoitua kisatilanteessa ilman nameja...
Tara on opettanut minulla pinnan venyttämistä ja asenteiden muuttamista monessa asiassa. Sen kouluttaminen on ollut sangen opettavaista ja täysin erilaista kuin Nopan.

7. Saako koirasi nukkua sängyssäsi?
Ei, meillä ei koirat tule makuuhuoneeseen. Tara on meidän univahtimme, se tulee nukkumaan makkarin portin ulkopuolelle ja jossain vaiheessa yötä hiippailee muualle. Kun alamme heräillä, se tulee taas portin eteen mutta ei herätä meitä. Noppaa ei voisi vähempää kiinnostaa missä me yöt nukumme.

8. Jos koirasi saisi valita, mitä hän tekisi mieluiten?
Noppa söisi ja söisi ja söisi, välillä uisi järvessä ja söisi lisää. Niin, ja ottaisi tirsat sohvalla selällään. Välillä jahtaisi oravia ja söisi sitten taas.

Tara paimentaisi. Ihan sama mitä, kunhan pääsisi paimentamaan. Ja nukkumaan päiväunet minun tai Juhan kainalossa (mitä se miltei joka päivä tekeekin). Jos Tara pääsisi sänkyyn, se nukkuisi luultavasti rintakehäni päällä. Se olisi sen paratiisi olla niin lähellä.

9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassasi?
Vaikka Nopan rauhallisuus on aika erikoista bortsuille, on se ihana kun ottaa asiat rennosti. Ihan sama mikä uusi paikka tai tilanne, se ei stressaa. Se on siinä mielessä upean helppo koira.

Tara on raivostuttavan rakastettava. Kaikessa maanisuudessaan ja pakkomielteisesti rutiineita rakastavana raivostuttava, mutta siinä yksinkertaisuudessaan helppo: se tekee aina kaikkensa. Ei aina pysty, mutta yrittää kovasti. Se oppii nopeasti ja yrittää parhaansa vaikka pää ei meinaa kestääkään. Se ei ikinä lähde riistan perään ja lenkillä on aina lähellä.

10. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, montako lempinimeä koirallasi on?
Nops, Noppa-poppanen, Pullero, mammakoira, Hoppa-poppanen.
Tarzan, rääpäle (silloin kun tuli meille, ei enää).

11. Mikä on koirasi motto?
Noppa: Paljon ruokaa - hyvä mieli.
Tara: Vauhti korvaa puuttuvan älyn ja jarrut.